Joulukuun runo
Yhteistyön tekeminen
musikaalinen avioliitto
Tango tärkeä, pyhä asia
mies saa olla runollinen
aihe ei loppuun kulutettu
ehkä klisee
Kaikki ovat samanarvoisia
Hannu Saarinen
Marraskuun runo
Rakkaansa menettäneille
Yhtenä aamuna heräät, aurinko paistaa
ja rakkaat muistot väräjävät tuulessa
kuin hämähäkin kultaiset seitit.
Ilonpisarat seiteissä kuin timantit.
Sinä täällä, ja hän siellä
kuin Susikukka kotimetsässään.
Ei mitään hätää lapseni,
ei mitään hätää.
On riemun aika...
Markku Hattula
(Räppikukko Riekuu ja Susikukka)
Lokakuun runo
Taivaanrannassa
vihmoo räntää
tuijotan tietä
näkemättömin silmin
mikään ei
palaa ennalleen
suljit oven
lähdit
taaksesi katsomatta
suhteessamme oli
pisteen paikka
kaikki pilkut
oli jo käytetty
kysymysmerkit turhia
huutomerkit liian jykeviä
näen
sinut
enää pisteenä
taivaanrannassa
Lea Halonen
Syyskuun runo
Lapsuus kestää vain hetken
mutta seuraukset
ovat kauaskantoiset.
Kävelemään opetteleva lapsi tupsahtaa usein nurin ja
hänen annetaan ponnistaa itse seisomaan.
Kunpa vanhemmat muistaisivat sen jatkossakin.
Jono päiväkotilapsia sirkuttaa kuin parvi varpusia.
Tietävätköhän he mikä varpunen on
jos se ei ole kännykän näytössä.
Nuoruus ei olisi niin surullista
jos sen saisi elää aikuisena.
Sirkka-Liisa Palokari
Elokuun runo
Onnellisten ikkunoissa valo
sinulla paksu peitto
eikä pienintäkään rakoa
valon kurkistaa
Pyytämättä tulen
peiton kulmasta ravistan ja kiskon
Harjaan hiustesi solmut
hieron jalkojasi jotta ne muistaisivat
jos väsyvät, silitän kättäsi
Älä pelkää
olen tässä niin kauan
kunnes sinä olet muualla
Päivikki Iivari
Heinäkuun runo
Päivä kuin kastehelmi kämmenellä
hellästikin pidellen
se on iltaan mennessä kadonnut.
Kaipaamaan älä jää
kurota uutta kohti.
Synnytät elämäsi helminauhan.
Pitkän vai lyhyen.
Arvoitus.
Laila Palkkimäki
Kesäkuun runo
UUDET VAATTEET
Minulla on arka tunne.
Sitä ei pidä säikyttää pois.
Sinä toit sen minulle.
Sovitan sitä nyt
niin kuin kevyttä kesämekkoa,
jota en ole pukenut päälleni pitkään aikaa
Otan tukea seinistä,
jotka kaatuvat kosketuksestani.
En tarvitse niitä enää.
Minulla on tämä uusi tunne.
Se pitää minut pystyssä.
Seija Mäenpää
Toukokuun runo
Lumet ovat sulaneet
sulautuneet jäiden kera
puhtaaksi energiaksi
Kevät pullistelee mahtavuudellaan
vedet ovat vapaat toteuttamaan itseään
antamaan kaikkensa
Tunnen kuinka suonissani veri virtaa
kuohuttaa vireällä voimallaan
rikkomaan sisältäni
jäisen talvisen padon.
Arja Hesenius-Pihlaja
Jaa tämä sivu